Tosiasia, joka on jo pitkään testattu käytännössä: mitä kuuluisampi esine, sitä enemmän huhuja sen ympärillä, sitä enemmän hyökkäyksiä sitä vastaan ja sitä enemmän ihmiset haaveilevat kiinnittämään huomiota itseensä jonkun toisen kustannuksella. Tässä valossa on loogista, että James Cameronin Avatar, josta on jo tullut legendaarinen, saa kritiikkiä jopa vuosia julkaisunsa jälkeen.
Ensinnäkin on korostettava, että historian eniten tuottaneen elokuvan käsikirjoitus ei loista erityisen omaperäisyydellä. Kirjoittajaa syytettiin plagioinnista ja vanhasta Neuvostoliiton tieteiskirjallisuudesta sekä useista sarjakuvista, kuten Lepakot Terra-planeetalle tai Pacahontasille, ja jopa Oscar-ehdokkaat (Tanssia susien kanssa). Asiantuntijoiden mukaan syy tähän ei ole ideoiden varastaminen, vaan "yleisten" ajatusten käyttö, joita löytyy melkein jokaisesta kulttuurista. Esimerkiksi risteyksiä löytyy sekä buddhalaisen mytologian että antiikin Kreikan kanssa.
Itse asiassa Jakutian kulttuuriministeriltä Andrei Borisovilta tuli toinen sensaatiomainen lausunto. Hän sanoi kriittisesti, että 20 vuotta sitten hän oli varma, että Hollywoodin ohjaajat pääsevät perinteisiin Jakut-eepoksiin - ja paras vahvistus tälle oli legendaariseen Olonkhoon perustuva Avatar. Lisäksi eepos itsessään on hänen mielestään paljon lähempänä nykypäivän nuoria kuin "Cameronin erikoistehosteet".
"Tontivarkaus" oli kuitenkin taitava ja melko huomaamaton. Olonkhossa päähenkilö saa odottamattomasti tietää jumalallisesta syntyperästä, joka työntää häntä etsimään rakkaansa. Tontin pääosa koostuu testien sarjan läpäisemisestä ja vihollisten taistelusta "alemmasta maailmasta". On syytä muistaa, että "Avatarissa" päähenkilö, sotilas, pettää armeijansa ollakseen laittomasti maastaan karkotettujen alkuperäiskansojen puolella.
Tonttien välillä on kuitenkin ilmeisiä risteyksiä: Jakut-eepoksessa esiintyy maailmankaikkeuden puu, joka jakaa maailman kolmeen osaan. Puun ydin on tietty jumalatar. James Cameron myös "istutti" valtavan pyhän puun Pandoraansa ja antoi hänelle jopa aineettoman hengen: hän kuitenkin laajensi sitä koko planeetalle. Mutta siinä yhtäläisyydet loppuvat.
Syynä tähän voi olla se, että Olonkho ei ole erityinen tarina, vaan koko eeposjärjestelmä, joista vain osa käännettiin venäjäksi, ja joita ei kirjoitettu lainkaan, jäävät vain alkuperäiskansojen päihin. Ehkä Borisov, joka ilmaisi ajatuksensa Unescon kongressissa, ei tarkoittanut saagan tunnetuinta osaa?
