Monet käsinkirjoitetut kirjat ovat säilyneet meidän aikanamme. Kun katsot niitä, tulet ihailemaan, että pidät kädessäsi ihmisiä, jotka asuivat vuosisatoja sitten. Puhutaan siitä, miten ja millä käsinkirjoitetuilla kirjoilla keskiajalla tehtiin.
Ohjeet
Vaihe 1
Ensimmäinen asia, joka oli tehtävä käsinkirjoitetun kirjan tekemiseksi, oli valita materiaalit sivuille.
Esimerkiksi pergamentti, joka tehtiin eläinten nahasta. Pergamentin tekeminen ei ole helppoa ja aikaa vievää. Keskiajalla pidettiin alun perin erittäin tärkeänä valita vain korkealaatuiset nahat. Ihoa liotettiin ensin kylmässä vedessä 24 tunnin ajan ja sitten kivestä tai puusta valmistetuissa astioissa, jotka oli täytetty kalkkiliuoksella päänahan vähentämiseksi. Sen jälkeen he olivat mukana prosessissa, jossa iho muuttui pergamentiksi. Neste, joka muuttui kosteaksi ja joustavaksi liotuksen jälkeen, venytettiin ja kuivattiin sitten puurungolla.
Vaihe 2
Monet keskiaikaiset kirjat kirjoitettiin myös papyrukselle, kirjoitusmateriaaliksi, joka on valmistettu egyptiläisestä ruokosta. Tämä materiaali oli kuitenkin liian hauras eikä kudoksessa ollut riittävän vahvoja taitoksia, joten sitä ei käytetty kirjoihin vaan rullauksiin.
Vaihe 3
Myös monet paperilla kirjoitetut käsinkirjoitetut kirjat ovat säilyneet meidän aikanamme. Opiskelijoiden ja papiston kirjat valmistettiin useimmiten paperista, vaikka papereita oli myös suurissa aristokraattisissa kirjastoissa.
Vaihe 4
Kirjan valmistusprosessi keskiajalla näytti tältä: paperi tai pergamentti toimitettiin suurten neliömäisten arkkien muodossa. Useat tällaiset levyt työnnettiin toistensa sisään, sitten taivutettiin pystysuunnassa kahtia ja ommeltiin sitten keskitaittoa pitkin. Saimme nippuja ommeltuja arkkeja, joita kutsuttiin muistikirjoiksi, ja kirjat kerättiin sellaisista muistikirjoista.
Vaihe 5
Keskiajan käsinkirjoitettujen kirjojen sivut olivat rivissä samalla tavalla kuin modernit muistikirjat. Kirjanpitäjä voi itse vuorata paperin tai valita materiaalin valmiilla viivaimella tarvittavaan muotoon.
Vaihe 6
Keskiaikaiset kirjat kirjoitettiin kynällä. Kirjoituksessa viittä ensisijaista höyhentä käytettiin pääasiassa joutsenen tai hanhen siiven ulkopuolella. Höyhen oli oltava hieman kaareva oikealle, ja ne otettiin linnun vasemmasta siipestä.
